Rikki ammuttu maa kompuroi välillä valokeilassa, välillä unohdettuna – historialliset kuvat näyttävät Afganistanin epäonnisen tien

Esko Varho

Alkuperäinen syy sille, miksi Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin, oli periaatteessa selvä.

Pääosaa Afganistanista hallinnut äärijärjestö Taliban ei suostunut luovuttamaan syyskuun 2001 terrori-iskuihin syyllistyneen al-Qaida-terroristijärjestön johtoa, joka oli asettunut Afganistaniin.

Yhdysvallat hyökkäsi jo lokakuussa 2001. Talibanin hallinto kaatui suorastaan hämmästyttävän nopeasti, muutamassa viikossa.

Mutta se, mitä USA:n ja sen liittolaisten sen jälkeen pitäisi tehdä olikin aivan toinen juttu.

Alkoi sarja virheitä, joiden hinta sekä inhimillisenä kärsimyksenä että rahana on valtava.

Jälkiviisaus on helpointa viisautta. Mutta tässä tapauksessa edes se ei tarjoa yksinkertaisia selityksiä. Asiantuntijoilla on hyvin erilaisia, osin keskenäänkin ristiriitaisia vastauksia siitä, miksi USA ja kansainvälinen yhteisö epäonnistuivat. Jopa sodan syyt ja tavoitteet vaihtelivat vuosien aikana paljon.

Rikki ammuttu maa

Afganistan oli vuonna 2001 täysin raunioina. Maassa oli jo ennen amerikkalaisten hyökkäystä käyty sotaa yhtäjaksoisesti yli 20 vuotta.

Neuvostoliitto hyökkäsi maahan vuonna 1979 tukeakseen sille mieluista hallitusta. USA, Iran ja Pakistan alkoivat tukea aseellisesti neuvostomiehittäjää vastaan taistelevia sissejä.

Hakattuaan päätään Afganistanin vuoriin kymmenen vuotta Neuvostoliitto sai tarpeekseen. Neuvostojoukkojen vetäytymistä seurasi kuitenkin äärimmäisen verinen sisällissota, joka riehui oikeastaan koko 1990-luvun.

Vuonna 1996 uusi äärijärjestö taliban onnistui ottamaan suuren osan maasta haltuunsa. Se pystytti maahan hirmuhallinnon, joka kohteli erityisesti naisia järkyttävällä tavalla.

Vuonna 2001 hyvin suuri osa afganistanilaisista oli äärimmäisen onnellisia talibanin kaatumisesta. Mahdollisuus rauhaan näytti vihdoin olevan olemassa.

Sotapäälliköt vaihtoivat solmion kaulaan

Jälkikäteen on arvioitu, että juuri talibanin kaatumisen jälkeisinä vuosina tehdyt suuret virheet kostautuvat tulevina vuosina.

Amerikkalaiset olivat liittoutuneet talibania vastaan vuosia taistelleiden sotapäälliköiden, niin sanotun Pohjoisen liiton kanssa, ymmärtämättä Afganistanin monimutkaista heimoyhteiskuntaa ja eri etnisten ryhmien välisiä jännitteitä.

Talibanit kuuluivat pääosin Afganistanin suurimpaan etniseen ryhmään paštuihin eli pataaneihin. Mutta yli puolet afganistanilaisista on vähemmistöjä, kuten tadžikkeja, hazaroita sekä uzbekkeja. Talibanin kaatumisen jälkeen presidentiksi nostettu Hamid Karzai kuului kyllä pataaneihin, mutta ministereiksi nousi lukuisia entisiä vähemmistöihin kuuluvia sotapäälliköitä.

Nämä sotapäälliköt olivat hädin tuskin sen parempia kuin taliban, monilla oli maassa hyvin synkkä ja verinen maine. Afganistanilaisten naisten asema edistäneen Rawa-järjestön edustaja totesi vuonna 2003 A-studion haastattelussa sotapäälliköiden huijanneen taitavasti länsimaalaisia.

–Mutta he eivät pysty pettämään omaan kansaansa. He pukeutuvat länsimaisiin pukuihin ja solmioihin, mutta heidän ajattelutapansa ei ole muuttunut, nimettömänä turvallisuussyistä esiintynyt Rawan edustaja kertoi.

Varsinkin monille pataaneille tilalle näytti siltä, että amerikkalaiset olivat tulleetkin tukemaan sisällissodan vastustajia.

Jälleenrakennus synnyttää myös korruptiota

Yli 20 vuotta verisessä sodassa olleesta maasta puuttui hallinto lähes kokonaan, iso osa väestöstä ei ollut koskaan käynyt koulua tai osannut lukea.

Suurin osa kansainvälistä yhteisöä tuki USA:n hyökkäystä, ja oli valmis auttamaan Afganistanin jälleenrakennuksessa

Mutta avustajamailla ja järjestöillä oli kaikilla omat, usein keskenään ristiriitaiset tavoitteet ja toimintarajoitukset.

Suuri määrä ulkomaista rahaa synnytti myös valtavan korruption. Valtaapitävät kanavoivat rahaa itselleen ja suosikeilleen.

Erilaiset ulkomaiset sopimustoimijat laskuttivat suunnattomia summia huonosti hoidetuista projekteista, jotka kanavoituivat konsulttipalkkioina takaisin avustajamaihin. Tavallinen afganistanilainen törmäsi yhä pahempana rehottavaan korruptioon. Tarinat levisivät ja epäluottamus kasvoi.

Silti menestystäkin tuli. YK:n ohjelmassa asejoukkoja saatiin riisuttua raskaista aseista. Kouluja nousi nopeaan tahtiin ja miljoonat afgaanilapset pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään kouluun.

Rauhanrakennusta vai terroristijahtia?

Ulkopuolelta yritettiin tuoda suoraan afganistanilaisille vieraita oppeja.

Esimerkiksi alkuvaiheessa italialaiset vastasivat oikeuslaitoksen kehittämisestä, saksalaiset poliisilaitoksen.

Sen jälkeen amerikkalaiset ottivat poliisien koulutusvastuun. Amerikkalainen konsulttifirma laskutti miljoonia parin viikon poliisikurssien pitämisestä. Sitten Yhdysvaltain armeija alkoi kouluttaa poliiseja.

Amerikkalainen upseeri kertoi pari viikkoa sitten The Atlantic (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä, kuinka hän vastasi tuhansien afganistanilaisten poliisien valinnasta ja koulutuksesta, vaikka ei ollut itse koskaan työskennellyt päivääkään minkäänlaisissa poliisitehtävissä.

Taliban kerää voimia Pakistanissa

Yhdysvallat ei koskaan vienyt kunnolla loppuun edes sitä, minkä takia oli sodan aloittanut. Talibanin ja al-Qaidan ylin johto, mukaan lukien Osama bin Laden, onnistuivat pakenemaan Pakistanin puolelle rajaa.

Talibanin uusi nousu ei olisi mitenkään ollut mahdollista ilman aktiivista tukea Pakistanista. Erityisesti Pakistanin pahamainen tiedustelupalvelu ISI oli ollut keskeisessä roolissa jo talibanin synnyssä ja se oli ilmeisen haluton hylkäämään talibanin. Talibanista vuosikymmeniä kirjoittanut arvostettu pakistanilainen toimittaja Ahmed Rashid kuvaa vuonna 2008 julkaisemassaan kirjassaan Descent in Chaos, kuinka tuhannet talibanin taistelijat saapuivat joulukuussa 2001 täysin vapaasti Pakistanin puolelle suojaan.

”Pakistanin armeija oli tyrmistynyt amerikkalaisten välinpitämättömästä asenteesta al-Qaidan jahtaamisessa. USA:n haluttomuus lähettää maajoukkoja Etelä-Afganistaniin vakuutti Pakistanin pääesikunnan siitä, että amerikkalaiset eivät olleet tosissaan. ISI lähetti [Pakistanin presidentti] Musharrafille muistioita, joissa arvioitiin, että amerikkalaiset eivät olisi Afganistanissa pitkää ja Taliban kannattaisi pitää hengissä”, Rashid kirjoittaa.

Rashid tuki itse USA:n hyökkäystä talibania vastaan, mutta hämmästyi kerta toisensa jälkeen nähdessään, kuinka kaoottista länsimaiden toiminta seuraavina vuosina oli.

Pakistanin johto sai Yhdysvalloilta islamistien vastaiseen taisteluun miljardeja dollareita, mutta todellisuudessa taliban sai lähes kaikessa rauhassa koota aseita, kannatusta ja pystyttää koulutusleirejä Pakistanin puolella rajaa.

Irakin sota vie kaiken huomioon

Kenties tärkein syy siihen, että Yhdysvallat luki Afganistanin ja Pakistanin tilannetta niin väärin, oli Irakin sota.

Yhdysvallat käänsi kaiken huomionsa Irakiin, ja Afganistan jäi sivupoluksi. Presidentti George W. Bushin hallinnolla oli pakkomielle kaataa Saddam Hussein, vaikka Irakin diktaattorilla ei ollut mitään tekemistä islamistiterrorin kanssa.

Irakin sodasta tuli vuosiksi päänäyttämö, eikä taliban tuntunut Washingtonissa kiinnostavan ketään.

Vuonna 2003 taliban aloitti uuden hyökkäyksen ja vuosikymmenen puolivälissä väkivalta Afganistanissa kiihtyi yhtäkkiä rajusti.

Vasta tuolloin amerikkalaisetkin myönsivät, että maan jälleenrakennus ja hallinnon uudelleen pystytys oli pahasti epäonnistunut.

”Teillä voi olla kaikki kellot, mutta meillä on kaikki aika”

Afganistanista alkoi tulla kaatuneita myös muihin maihin. Esimerkiksi britit, kanadalaiset, tanskalaiset ja hollantilaiset huomasivat käyvänsä raakaa todellista sotaa, joka oli kaukana perinteisestä rauhanturvaamisesta.

Afganistan oli yhtäkkiä valtavan sisäpoliittisen keskustelun aihe lukuisissa Euroopan maissa. Kymmenien ja jopa satojen omien sotilaiden kaatuminen nosti sodan vastustusta.

Nato-maat kiistelivät myös keskenään, kun toiset maat joutuivat taistelemaan paljon vaarallisemmilla alueilla kuin toiset.

Nato kyllä korosti, että se voitti kaikki taistelut, joihin se osallistui. Sen sotilasteknologinen ylivoima ja erityisesti ilma-ase olivat täysin ylivoimaisia.

Mutta talibanit tiesivät, ettei heidän tarvinnut sotaa voittaa. Riitti kun sotaa jaksoi jatkaa tarpeeksi kauan. Teillä voi olla kaikki kellot, mutta meillä on kaikki aika, talibanit sanoivat.

Obama yrittää sotilaallista ratkaisua

Vuonna 2009 Yhdysvaltain presidentiksi nousseen Barack Obaman hallinnon mielestä Afganistan oli kuitenkin ns. hyvä sota, toisin kuin Irakin sota, johon Bush oli lähtenyt valheellisin perustein. Afganistania ei voinut hylätä, koska sen pelättiin tarkoittavan maan romahtamista takaisin terroristien tukialueeksi, mitä oli poliittisesti mahdotonta hyväksyä.

Obama yritti ensin taktiikkaa, joka oli toiminut Irakissa. Yhdysvallat lisäsi joukkojensa määrän Afganistanissa yli 100 000 sotilaaseen ja aloitti massiivisen sissisodan vastaisen operaation. Se tuotti kyllä tuloksia. Taliban ajettiin nopeasti hyvin ahtaalle.

Mutta ongelmaksi nousi sodan hinta. Obaman hyökkäysvaiheen aikana myös amerikkalaisten kaatuneiden määrä kasvoi. Sota alkoi maksaa USA:lle myös rahana valtavasti, yli 100 miljardia dollaria, joka ainoa vuosi. Yhdysvaltain tekemät ilmaiskut surmasivat myös välillä vahingossa siviiliväestöä, mikä lisäsi USA:n vastustusta Afganistanissa ja muualla maailmassa.

Kyse ei ollut siitä, että talibanin kannatus olisi ollut erityisen suurta. Talibanilla arveltiin tämän vuoden keväällä olevan noin 60 000 taistelijaa. Se ei ole paljon lähes 40 miljoonan asukkaan maassa.

Taliban houkutteli, painosti ja uhkaili maaseudun väestöä, eikä vierasmaalaisten ollut helppo erottaa vihollista siviilistä.

Obama arvioi, että hinta oli liian kova. Hän julisti vuosia etukäteen, että Yhdysvallat vetäytyisi Afganistanista vuoden 2014 loppuun mennessä ja turvallisuusvastuu siirrettäisiin Afganistanin omalle armeijalle. Taliban sai siis etukäteen vakuutuksen, ettei sen tarvinnut kuin odottaa.

Kenen joukoissa olet valmis kuolemaan?

Afganistanin armeijaa oli rakennettu tyhjästä vuosikausia. Ongelma oli se, että sotilaat olivat usein lojaalimpia oman heimon ja alueen ihmisille kuin maan korruptoituneelle hallitukselle.

Afganistanin kansallinen armeija kyllä taisteli. Sen tappiot olivat vuosi vuodelta monikymmenkertaiset amerikkalaissotilaiden kaatuneisiin verrattuna.

Afganistanin armeijan ja poliisin on arvioitu menettäneen yli 65 000 kaatunutta, mikä on armeijan kokoon nähden valtava määrä.

Monet amerikkalaiset sotilasasiantuntijat, mm. Afganistan operaatiota Obaman hyökkäysvaiheen aikaan komentanut kenraali David Petraeus, ovat todenneet, ettei afganistanilaisten taistelutahto ollut ongelma.

–Afganistanilaiset lähes syntyvät kalašnikov-rynnäkkökivääri kainalossa. Me saimme pikemminkin pidätellä heitä, Petraues totesi BBC:n tv-haastattelussa pari viikkoa sitten.

Mutta talibanit olivat sittenkin valmiimpia kuolemaan asiansa puolesta. Heitä on arvioitu kuolleen sodassa noin 50 000.

Afganistanissa pitkään eri tehtävissä palvellut ja mm. USA:n asevoimien komentajan erityisneuvonantajana toiminut historioitsija Carter Malkasian on analysoinut (siirryt toiseen palveluun)laajasti sodan epäonnistumisen syitä.

Hän pitää keskeisenä eroa talibanin ja sitä vastaan taistelevien motivaatiossa.

Taliban taistelijat uskoivat käyvänsä pyhää sotaa ja pääsevänsä kuoleman jälkeen paratiisiin. Samalla he taistelivat kunnian puolesta. Sen puolesta, että afganistanilaiset olivat aina ajaneet vieraat valloittajat ulos maasta. Ulkomaalaisia vastaan käytävä sota oli osa identiteettiä, ja tämä identiteetti oli vahva.

Ulkomaalaisten tukeman korruptoituneen hallituksen puolesta taistelemiseen oli paljon vaikeampi motivoitua.

Trump tekee sopimuksen Talibanin kanssa

Donald Trumpin halusi presidentiksi noustuaan lopettaa Afganistanin sodan. Hän oli ilmeisen turhautunut, kun tajusi saman ongelman, johon Bush ja Obama olivat törmänneet. Vetäytyminen tarkoittaisi hyvin todennäköisesti Afganistanin romahtamista, mahdollisesti terroristien tukialueeksi. Voittoa taas ei näyttänyt olevan mahdollista saavuttaa, ainakaan ilman suurta määrää kaatuneita amerikkalaissotilaita.

Trumpin hallinto aloitti lopulta suorat neuvottelut Talibanin kanssa. Yhdysvallat oli vastustanut niitä lähes 20 vuoden ajan, vaikka mm. Afganistanin hallitus oli toivonut niitä jo sodan alkuvaiheessa.

Trumpin viime vuoden helmikuussa talibanin kanssa tekemä sopimus on hyvin lyhyt, käytännössä taliban lupaa, ettei sen aluetta saa käyttää kansainväliseen terrorismiin, ja amerikkalaiset sitoutuivat lähtemään maasta. Afganistanin hallitus sivuutettiin neuvotteluista käytännössä kokonaan.

Sopimuksesta alkaen amerikkalaiset välttivät talibanin uhmaamista, sillä järjestö piti kiinni siitä, ettei se enää hyökännyt suoraan amerikkalaisten kimppuun. USA ei halunnut provosoida talibania rikkomaan sopimusta.

Afganistanin armeijan kolmen tähden kenraaliksi alle 40-vuotiaana noussut Sami Sadat kuvaa New York Timesiin viime viikolla kirjoittamassaan artikkelissa (siirryt toiseen palveluun) katkerasti, miltä tuntui, kun amerikkalaiset tuntuivat pettäneen heidät.

–Amerikkalaisten Afganistan armeijalla antaman ilmatuen pelisäännöt muuttuivat yhdessä yössä. Taliban taistelijat rohkaistuivat. He aistivat voiton, tietäen, ettei heidän tarvinnut kuin odottaa amerikkalaisten lähtöä. Sopimuksen jälkeen aloimme menettää kymmeniä sotilaita päivässä, Sadat kirjoittaa.

Bidenin henkilökohtainen ratkaisu

Lopulta kaiken sinetöi kuitenkin uusi presidentti Joe Biden. Obaman varapresidenttinä Biden oli lähes ainoana presidentin hallinnossa vastustanut vuoden 2009 joukkojen lisäystä Afganistaniin.

Sekä Yhdysvaltain asevoimien johto että eurooppalaiset liittolaiset toivoivat Bidenin peruvan vetäytymisen. Biden oli kuitenkin päättänyt, että hän halusi loputtoman sodan poikki.

Afganistanin armeijan nopea romahdus tuli silti täytenä yllätyksenä kaikille, ei vähiten talibanille.

Taliban voitti monissa paikoissa lähes taistelutta, neuvottelemalla paikallisten johtajien kanssa. Armeijassa monet kokivat, että heidät petettiin, ja taistelun jatkamisessa ei ollut mieltä.

Afganistanin armeijan nopeaan romahtamiseen vaikutti olennaisesti myös se, että se oli koulutettu amerikkalaisten oppien mukaan, toimimaan yhteistyössä USA:n asevoimien kanssa.

Amerikkalaiset sopimustyöntekijät olivat huoltaneet Afganistanin armeijan ilmakalustoa ja muuta tekniikkaa. Armeija oli koulutettu tukeutumaan Yhdysvaltain ilma-aseen, satelliittien ja laserohjautuvien pommien apuun. Ilman niitä sen oli vaikea taistella.

Suurimmat virheet tehtiin jo sodan alussa

Yleisesti arvioidaan, että Afganistanin sodan pahimmat virheet tehtiin heti sen ensimmäisinä vuosina. Sisällissodan sotapäälliköiden tukeminen toisia vastaan, ymmärtämättömyys Afganistanista maana, jälleenrakennuksen kärsimättömyys, sekä erityisesti Irakin sodan harharetki ja Pakistanin jättäminen Talibanin suojasatamaksi kostautuivat.

Yhdysvallat myös kieltäytyi vuosikymmenien ajan suorista rauhanneuvotteluista talibanin kanssa, silloin kuin taliban oli heikko.

Nyt sota näyttää päättyvät juuri sillä tavalla, jolla USA ja muut länsimaat eivät koskaan halunneet sen päättyvän.

Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.